Yksin rantakalliolla

 Hei! Oon uus bloggaaja ja kirjotan vähän kaikesta - toivon, että viihdyt mun blogissa ja ehkä voisit myös kommentoida yms? (Jos huvittaa)


Istun kylmällä kalliolla. Annan katseeni kiertää horisontissa ja hivellä meren pintaa. Aurinko heijastaa pitkän kultavanan mereen. Katselen lintujen kaartelemista ja pakkanen nipiselee nenääni.

Tätä näkyä katsellessa unohdan aina kaiken muun. Tänään esimerkiksi oli hyvin raskas päivä, koska kiusaajani ottivat minut tänään pääkohteekseen. 

Huokaisin ja muistin että olin saanut lasit - ne huurustuivat jos kylmässä koitti hönkiä. Se oli ärsyttävää. Vaikka en edes ole nörtti tai hikke tai mitään ihmiset pitävät minua niinä, koska minulla on lasit - se on naurettavaa, ärsyttävää.

Otan lasit pois silmilläni ja katselen niitä sitten vilkaisen merta uudelleen - en erota ääriviivoja, kaikki on kuin blurrilla. Pännii.

Laitan lasit päähän. Nousen ja tunnen kun veri alkaa taas kiertämään jaloissa. Sattuu. Muistan kun joskus pienenä minulla oli "kasvukipuja", jotka valvotti aina öisin. 

Vilkaisen merelle ja astelen kalliota pitkin alas. Lasit huurussa, jalat sattuen astelen kotiin ja painan pääni tyynyyn ja nukahdan.


Kommentit

Suosituimmat tekstit

Kuchisake Onna

Elokuva-arvostelu (Jurassic Park 1, Mean girls)